Via Skype

Viikonloppu ja loma. Kuulostaa loistavalle. Nenässä vaan tuntuu olevan proppu ja päätä taotaan parhaan mukaan jo kolmatta päivää lekalla. Tänään sentään aurinkokin pilkottaa edes hetkittäin muuten harmaalta taivaalta. Tuulee varmaana 40m/s ja eilen oli kolme astetta lämmintä.. Mutta mitäpä tässä valittamaan. Koska onhan se mukavaa, ettei aina ole samanlaista ja särkylääkkeetkin on keksitty.

Parasta on, kun tässä aamutuimaan voikin hyvillä mielin kurkata kelloa ja todeta, että ei sen niin väliä. Istuskelen tässä peiton alla ja juon aamukahvia. Ja se pieni auringonpilkahdus osuu just muhun. Sillä on varmaan joku suurempikin viesti tai tarkoitus. No, okei ei ehkä, mutta nautin pitkästä aikaa aamun raukeudesta. Kämppikset teki eväät, pakkas ja lähti. Ei hajuakaan minne.

Mietin eilen, että mitenköhän on, jos asuu pidempään kotona vanhempien luona, eikä tarvitse huolehtia oikein mistään, niin tuleekohan murkkuikä siinätapauksessa vasta sitten myöhemmin? Minun kohadallani se ei mennyt näin, vaan ehkä päinvastoin. Aikainen vastuunkantaminen johti tämän päivän tinttailuun ja murkkuiluun :) Mutta tämä ajatus tuli kämppiksistäni, tai tarkemmin vain toisesta. En jaksa olla ihmettelemättä kaikkea sitä avuttomuutta ja kyvyttömyyttä ottaa muita huomioon. Neljä viikkoa on kulunut ja joka päivä se iskee yhtälailla. Asumme saman katon alla, eikä "huomenta, hei, hyvää yötä" - jutut tule sieltä suunnasta. Minusta vaan on outoa tulla vaikka kotiin ja mennä samaan huoneeseen toisen kanssa tervehtimättä tai mitään sanomatta.. vaivaannuttavaa. En vaadi, että meillä olisi mitään sääntöjä täällä, mutta tietynlainen huomioonottaminen olisi paikallaan. Yhtenä iltana istuin luurit päässä sohvalla jutellen kaverin kanssa, kunnes havahduin, että mitäköhän se kämppis nyt oikein heiluu tuossa pöydän ääressä? Kurkkasin kulmien alta, enkä voinut uskoa. "Sori, mä en pysty nyt sanoo mitää.." Meinasin revetä ihan täysin, jonka jälkeen meinasi tulla itku, mutta en pystynyt kuin olemaan täysin jähmettynyt. Tyttö päätti sitten tunkea itsensä kahden sentin päähän webbikamerasta ja esitellä nuolemistaitojaan..! Se lähestulkoon nuoli sen  kameraa?!?! Mitä?!?! "Haloo, mä oon tässä enkä haluais ehkä nähdä tuota.." Onneksi sessio ei kauaa kestänyt. Sen sijaan "ethän tee tätä tietokoneellasi (keskustellessa) muiden läsnäollessa" - lista sai uuden kohdan.

1. Käytä kuulokkeita keskusteluissa/kuunnellessasi musiikkia (poikkeuksia lukuunottamatta)

2. Älä huuda. Teknologia on kehittynyt niin paljon, että normaaliääni kantaa jopa mannerten yli.

3. Pyydä, ettei kaverisi huutaisi/ viheltelisi/ laulaisi, koska et käytä kuulokkeita.

4. Pyydä, ettei kaverisi ainakaan laulaisi sinulle Sex Bomb biisiä useampana iltana viikossa.

5. Älä nuole kameraa! Siitä nimittäin voi saada sähköiskun, jos siihen osuu.. Muuten ihan ok käytöstä..

Tämä nyt on ihan peruslista, joten jos jollain on lisää hyviä vinkkejä niin voin ne tuonne lisätä sitten. Ja kirjoittaa pian kirjan aiheesta. Oikeastaan yksi kirjan aihe tuli eilen esille. Se voisi olla "Roommates for Dummies", mutta kokemuksella se voisi olla mielummin "Dummies as Roommates". Mutta ei tässä hätää. Olen niin valmistautunut, että tämä tulee vielä karman mukana takaisin. Joskus vaan täytyy kuitenkin purkaa hieman tuntemuksia. Ja jotenkin uskon, että lukijat ymmärtävät, ettei tarkoitus ole kuin ihmetellä. Niin, jos niitä lukijoita on.. Mä olen vähän odotellu kommentteja, mutta ei. Ihmeen saamatonta porukkaa ainakin on, jos on. Siis lukijoita.

Nyt lähden kauppaan ja ehkä kirjoittelen vielä jotain uutta, koska tänään otetaan iisisti, jotta huomenna jaksaa lähteä peliin ja olla hereillä kentällä klo 9.30.