Tänään en jaksa. En jaksa taustalla kaikuvaa "ldjijodjfop!!!" "ljdifjs-jfij, lol omg, lol" -huutokeskustelua. Ulkona on pimeää ja vettä tulee kuin sen yhden akan takapuolesta. Tänään on kai se päivä, kun tipahtaa korkeelta ja kovaa. Tai kai se on tämä viimeinen viikko, mikä on polttanu hermopiuhoja molemmista päistä. Täällä on ollut muuttoajatukset mielessä. Uusi majapaikkakin on löytynyt, mutta enpä tiedä. Ei tekisi mieli muuttaa. Mutta jos jokapäiväinen hermojen kiristys ja tunne, että on vieraana omassa kodissaan jatkuu.. Kovinkaan moni ei ehkä usko mitä täällä seinien sisällä tapahtuu. Nyt on laitettava kuulokkeet korviin.
Reeneihinkään ei jaksaisi lähteä, mutta jospa siellä saisi ajatukset jonnekin muualle.
Ovia voidaan paiskoa, skypettää voidaan täysillä, kengillä kävellään sisällä, kun just on saanu siivottua.. Kerättyä kaikki ne pitkäkarvaiset villakoirat, tyhjättyä villakoirien ruokintapaikat keittiön lähettyviltä ja ruokapöydän alta sekä pestyä kupit ja kulhot.
Mutta älkää huolehtiko, en minä Suomeen kaipaa. *pieni hymyn häivähdys*
Ajattelin kuitenkin kertoa, että hengissä ollaan, vaikka sainkin polkupyörän käyttöön. Loistava viikonloppu on takana ja ehkä huomenna jaksaa siitä kertoa sitten enemmän. Tuli nimittäin esiteltyä ystäväni rakkaalleni tai oikeamminhan se meni niin, että esittelin rakkaani/rakastani ystävälleni. Ja hänkin ihastui, mutta tajusi tänään poistua samoilta kentiltä kotimaisemiin. Ei syntynyt vakavampaa kilpailua. Ajeltiin pyörillä torstain- sunnuntain aikana ehkäpä lähemmäs 100 km. Siihen kun lisätään vielä muutama tallusteltu kilometri niin johan on paikkoja nähty. Lisää Kööpenhaminan kiertomatkasta sitten huomenna. Paremmalla fiiliksellä.
Kai se huono fiilis tulee myös siitä, että vihaan, vihaan ja vihaan hetkiä, kun sanotaan heippa. Ne on paskamaisimpia hetkiä. Vaikka hetki ja ajatus kestäisikin vain minuutteja. Silloinhan aina loppuu jotain. Mutta myös alkaa jotain. Nyt alkoi arki.
Ystävä, hän tietää sinun jokaisen huokauksen.
Ystävä tuntee jokaisen ilmeen.
Ystävä ei suutu, vaikka sinä olisit suuttunut.
Ystävä jopa ehkä nauraa, kun hermosi ovat revetä.
Mutta ystävä tietää, milloin on parasta olla nauramatta ja lohduttaa.
Ystävä tietää milloin kyseessä on oikea suru, ongelma tai ilo ja maailman paras asia.
Ystävän kanssa saat olla juuri sitä mitä olet.
Ystävä ei vaadi sinulta muuta kuin edes hitusen yleistä ihmismäistä käytöstä.
Ystävä kannustaa sinne suuntaan, minne itse olet tietäsi hamuamassa.
Hän tuuppaa, jos et muuten uskalla.
Ystävä uskaltaa kertoa sinulle, mitä sinussa on.
Jopa siitä tomaatinpalasta etuhampaiden välissä tai sen, että
olet paras legoinsinööri koko maailmassa.
Hän sanoo sen ääneen, mitä et ole uskaltanut elämästäsi huomata.
Ystävän kanssa saa aikaa riemukkaita, surullisia, maailmaaparantavia,
lohdullisia, mullistavia ja mieltälaajentavia keskusteluja.
Kaikki syntynee siitä, että ystävä ymmärtää mitä tarkoitat, vaikkei
hän kiukutteluistasi huolimatta suostu olemaan kanssasi samaa mieltä.
Kaikkien näiden asioiden eteen olen valmis antamaan itsestäni kaiken ystävyydelle.
Jokaisen kanssa erilaiselle.
Kiitos maailman parhaalle ystävälle :)
Sekä sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti