Viikonlopun viemää.

Hyvää huomenta maailma!

Se olisi maanataipäivä. Ehkäpä jopa oikein hyvä päivä. Lomalla on helppo olla ja viikonloppukin vierähti tuosta vaan. Ulkona on taas vähän harmaata, mutta ainakaan ei tuule. Kämppikset rouskuttaa aamupalaa ja toinen niistä on vaihteeksi huonolla päällä. Johtunee siitä, kun joutui hakemaan leipää ja maitoa kaupasta heti aamutuimaan. Toinen on hyvällä päällä ja yrittää jutella ja naureskella ja toinen näyttää/kuulostaa taas.. No, elämä on, niinkuin se on todettu niin monesti.

Perjantaina kävimme Kööpenhaminan tivolissa. Siellä oli Halloween -juhla ja kaikki paikat oli koristeltu valoin ja kurpitsoin. Se oli aika hienon näköinen illan pimetessä. Kuitenkin kallis paikka mennä vaan pyörimään. Sisäänpääsy taisi olla 95 Dkr (eli noin 13 euroa, jos oikein osasin laskea). Siellä oli paljon päättömiä kavereita ja kurpitsapäitä ilman vartaloa.. Huonosti oli niillekin sit loppujen lopuksi käyny. Lisäksi opin rakkaastani paljon uutta, kun kävelimme ympäri keskustaa. Olin aivan hukassa vähän väliä. Se tuntui olevan jotenkin hauskaa, että en tiennyt missä olimme. "Tiedätkö nyt missä olemme? Olet varmaan käynyt täällä jo?" Ööö.. "En kyllä tiedä.. En tiedä olenko käynyt..?" En tiedä opinko ikinä suunnistamaan täällä. Ehkäpä. Tiedän missä isoimmat "maamerkit" ovat ja miltä ne näyttävät, mutta kaikki näyttää aivan erilaiselta, jos tuleekin eri suunnasta. Jos katsotte Kööpenhaminan karttaa, voitte huomata veden ympäröimän keskustaalueen. Näiden "vesirajojen" sisällä on vanhaa kaupunkia, jota vesiesteet ovat suojanneet. Se voi myös nähdä teiden muodoista. Vanhan alueen sisällä tiet mutkittelevat ja ovat sikinsokin, kun taas uudella puolella tiet ovat enemmän linjassa, suoria ja viivottimella vedettyjä. Lisäksi isot tiet kaupungista pois ovat kuin viisi sormea.

Lauantaina oli sitten vuorossa lepäilyn lisäksi kaupassakäynti. Lähdin tarkoituksella vähän kauemmas ja rakkaani esitteli minulle aivan uuden puolen itsestään. Kävelin tyhmänä karttaa vilkuillen, että edes suunnilleen oikeeseen suuntaan olin menossa. Yhtäkkiä kadunpäässä näkyi paljon ihmisiä. Se ei voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa: kirpputori/markkinat. Sehän se. Ihana ilma ja sisäistä luovuutta kutitteleva ilmapiiri. Täällä on joka viikonloppu jossain pikkutoreilla kirpputoreja, vielä luultavasti tämän kuun loppuun asti. Niillä myydään yllättävän hyvää tavaraa ja etenkin yllättävän hyviä vaatteita. Yleisesti tuotteet ovat halpoja, mutta kuulin yhden keskustelun, jossa myyjä olisi halunnut jostain höyhenkauluksisesta takista vissiin aika monta kruunua, kun ostajien viimeinen 650 Dkr tarjous ei kelvannut.. Mutta kaikkien muuttomiesten harmiksi, en saa täältä tuotua sitä ihanaa puuarkkua tai sitä kaunista lipastoa mukanani.. Aurinko paistoi ja olin vähän paremmalla mielella, tukkoisuudesta huolimatta. Siinä istuskellessani ja ihmisiä katsellessani tuli oikein luova olo. Ja siitä ei yleensä hyvää seuraa.. Onneksi kuitenkin vain mietin millainen olisin, jos olisin taiteilija.

Kauppaan piti mennä ja eksyin sitten vielä puistoon. Kartta kädessä ja reittiä miettiessä näytin kai niin eksyneeltä, että eräs herra kysyikin, että tarvitsenko apua. En tällä kertaa. Mutta siinä tovi juteltiin ja toivoteltiin hyvät päivänjatkot ja lähdin kiertelemään kaikkien joutsenten, sorsien, ankkojen ja muiden hanhien keskelle. Seuraava biisi on luultavimmin kirjoitettu mun rakkaalle.

Crazy, how it, feels tonight.
Crazy, how you, make it all alright love.

You crush me, with the, things you do,

I do, for you, anything too oh.

Sitting, smoking, feeling high.

And in this, moment, ah, it feels so right.

It´s crazy I´m thinking, just knowing that the world is round.
I´m here I´m dancing on the ground.

Am I right side up or upside down?

Is this real, oh lord, or am I dreaming?

It´s crazy, I´m thinking just as long as youre around.

I´m here I´ll be dancing on the ground.

Am I right side up or upside down?

To each other, well be facing.

My love, my love, well beat back the pain we´ve found.

You know, I mean to tell you all the things Ive been thinking, deep inside my

Friend.

With each moment the more I love you. Crush me, come on, baby.

(Dave Matthews Band: Crush)

Sunnuntai ja pelipäivä. Voi kello, älä soi.. Ensimmäinen ajatus, kun kello soi 6.45. Ensimmäisen kerran. Oli harvinaisen vaikeaa nousta ylös, mutta onneksi sitten aamunmittaan jotenkin heräsi ja oli valmis hengaamaan hallilla reilu puoli tuntia ennen kuin mitään tapahtui. Meillä oli peli OG Koebenhavnia vastaan. Saipahan jo vähän makua Pelaamisesta. Voitettiin 5-3, joten hienosti meni. Neljä peliä, neljä voittoa. Se tuntuu mukavalta.

Pelin jälkeen sitten siirryttiin hiljalleen ystäväni kanssa hänen siskonsa luo, jossa talon isäntä oli meille kokkailemassa ihanaa brunssia. Kiitos siitä! Oli oikein ihana viettää päivää siellä, vaikka tuo iänikuinen päänsärky vähän innostuikin pelistä. Istuimme pöydässä varmaan pari tuntia ja juttelimme kaikenlaista. Minulle oli siinä pöydässä ihmeellistä ja uutta yksi asia. Tiedättekö ne oikein ohuet suklaa "levyt", noin 5x3 cm kokoiset. No, niitä kuitenkin laitetaan leivän päälle.. En ymmärrä, mutta kai se on ihan ok, jos kerran maapähkinävoita tms. laitetaan myös.

Nämä sisarukset ja Martin ovat oikein ihania ja leppoisia. Ehkäpä vielä tapaan heidän vanhempansa, koska kaikki ovat hyvin kiinnostuneita siitä miten minä täällä pärjään ja viihdyn, samoin siis heidän äitinsä.

Ei kai tässä tämän viikonlopun aikana ole paljoa mitään muutakaan tapahtunut. Nyt metsästämään postilaatikkoa, jota olen vasta torstaista asti etsinyt. Nyt menen suoraan ehkä päärautatieasemalle tai turisti-infoon kysymään, missä kaikki postilaatikot ovat?

- Marika

Ps. Huomenna saan muuten ehkä pyörän itselleni käyttöön! Pitäisi varmaan siis ostaa se kypärä..