Christianshavn Voldgade

Nyt taidan vihdoin tietää mistä ihmiset puhuu, kun ne rakastuu.. Minä olen niin rakastunut! Iloinen mieli, kaikinpuolinen hyvä olo ja tyhmä virne alituiseen huulilla. Välillä mietinkin, voiko hypetyksen jatkuvasta nousujohteesta tippua kuinka korkeelta ja kuinka kovaa? Mutta niin, olen rakastunut kaupunkiin nimeltä Kööpenhamina, Copehagen, Koebenhavn! Meidän kuherruskuukautemme alkaa pian olla takana, mutta toivon, että rakkautemme kasvaa. Pidän kaupungista niin paljon, että nyt jo pelottaa paluu. Täällä on viikko mennyt taas melkein liian nopeasti. Reeneissä tuli käytyä ja matkattua tunti sieltä pois. Ensin autolla juna-asemalle ja sieltä junalla toiseen junaan ja viimein metrolla kotikulmille. Tunti ja tuollainen vaiva?! Ja kaikki taas vain rakkauden tähden. Rakkaudesta lajiin ja ympäristöön. Eihän rakkailleen voi vihotella. Koska lajiakin voi harrastaa 5-6 hengen voimin :)

Alusta asti meillä on mennyt hyvin yhdessä. Tunnen olevani omassa paikassani. Kaiken keskelle minulle on muodostunut tänne pieni pesä yhden sohvan nurkkaan, missä on ihana miettiä miten mukava päivä meillä tänään taas olikaan yhdessä!

Tässä kuvassa on meidän talo. Se on tuo oikeassa reunassa oleva. Kämppä on tuolla kolmannessa kerroksessa tässä kulmassa. Tämä on oikein ihanaa aluetta. Meillä on tällainen kaksio käytössä kolmen nuoren naisen kesken. Näissä kuvissa on meidän "tupamakuuvaatekeittiö", eli meidän olohuone, toisella seinustalla keittiö ja samalla minun makuuhuoneeni. Tuo sohva täyttää tehtävänsä hyvin makuupaikkana, mutta myös vaatekaappina. Yllättävän helposti menee asustella ja nukkua tuossa. Mitä nyt välillä sitten kämppisten kokkailut ottaa sydämestä ja milloin vatsanpohjasta, välillä tuskan ja välillä naurun kyyneleitä vuodattaessa. Aina ei päikkäreiltä haluaisi herätä ja miettiä mikä täällä haisee. Ai, se olikin vain se muovi minkä sinne uuniin laitoitte! Tai mennä nukkumaan kuunnellen toisten rakkaudentunnustuksia via Skype.. No, mutta mähän olen itsekin niin rakastunut, että ei sillä mitään väliä. Loppujen lopuksi, pidän sen saman tyhmä virneen päällä ja olen onnellinen :)

Lisäksi kämpässämme on myös sitten maltalaisten makuuhuone ja kylppäri. (Ensimmäinen kuva on meidän kylppärin ikkunasta.)Mahtava asunto, jonka voisin ottaa kyllä omakseni, mutta se ei taida onnistua..? No ei se mitään, ehkä hyppään tämän vaiheen yli ja ostan vaikka tuollaisen pienen omakotitalon.. hmm.. siinä olisi ideaa.

Omakotialuetta Broenshojssa. Jos talon ostossa ei ole ideaa niin miten olis tuollainen aita? Vai mitä isi? Kävin viikolla katsastamassa myös yliopiston tiloja. Vanhan sairaalan uumenissa oli pieni, kotoisa elokuvailta, jonne uuden ystäväni kanssa matkattiin pienen juttutuokion jälkeen. Elokuva itsessään oli erittäin, erittäin outo.. Ja todettiin, ettei kai meistä kumpikaan vieläkään kääntynyt elokuvien harrastajaksi. Mutta tilat oli oikein hienot. Meinaan ulkoapäin. Jyhkeät kivirakennukset loivat uskomattoman tunnelman illan hämärässä.

Perjantaina täällä kävi kova kuhina ympäri kaupunkia. Kulturnatten tapahtuma keräsi hurjan määrän ihmisiä museoihin, kirjatoihin, kaduille, kirkkoihin, kauppoihin.. Tässä tapahtumassa kaikki tahot ovat mukana. Me kävimme katsastamssa tietenkin paikallisten tuottajien ruokatarjonnan -ja hyvää oli! Kaikenmoista oli tarjolla, eikä nälissään lähdetty kiertelemään muita paikkoja. Onneksi saimme paikallisen oppaan kertomaan meille mielenkiintoisia faktoja eri paikoista. Kirkossa ihmettelin hieman, miksi siellä lauletaan suvivirttä, kunnes ymmärsin, että sanat oli vaihdettu. Sävel oli kyllä sama.

Illalla kaiken kulttuurin kyllästämänä hissukseen kotiin köpötellessä, mieli utuisena onnesta, ajattelin kuinka hyvältä ihmisestä voikaan tuntua. Yhteisen iltamme, minun ja Kaupunkini, olisi vain kruunannut yhteinen tunnelmointi kynttilänvalossa viinilasillisen ääressä..

Ps. Tekstejä saa kommentoida tai muuten vaan ilmaista asiansa :)