Kaikenmoisia kuulumisia

Eilen oli harvinaisen huono päivä. Onneksi kuitenkin on salibandy. Sinne voi mennä huonollakin fiiliksellä. Vaikka sekin oli yhtä tuskaa, mutta ainakin kaikin puolin parempi olo oli kotiin tullessa. Pari tuntia meni miettiessä mennäkö oksentamaan vaiko ei. No ei tarvinnut ja maailma oli taas niiden tuntien jälkeen parempi paikka elää. Ainakin siihen asti, kunnes vajaa tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen hermostuin kämppiksen näppiksen hakkaamiseen ja ilmaisin, että nyt on aika mennä muualle, minä haluan nukkua.

Vajaa kuuden tunnin unien jälkeen olikin sitten arjen askareet edessä. Uusi työpaikka ja uudet ihmiset ja uusi työmatka ja kaikki muukin uutta. Vähän meinasi jännittää, että kuinkakohan käy, koska edellinen harjoittelupaikka oli niin loistava. No, ensimmäisen päivän perusteella mielenkiinto pysyy yllä ja paikalla on tarjota vaikka mitä! Lyhyesti: Kunnallinen kuntoutuskeskus, jossa on 20 vuodepaikkaa sekä talon ulkopuolelta tuleville ryhmäohjausta ja kuntoutusta. Talossa on pääasiassa ns. lähihoitajia, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja. Tiloja on kahdessa kerroksessa: potilashuoneet, pieni harjoittelusali, kuntosali, pieniä terapiahuoneita, uima-allas, harjoituskeittiö, oikea ruokalan keittiö, ruokailusali x 2 ja toimistoja..

Mukavia ihmisiä tuntui talo olevan pullollaan. Sain jopa hienon suomenkielennäytteen: "Saisinko lasillisen punaviiniä kiitos!" Siihenhän ei voinut kun vastata myöntävästi, mutta ei työajalla. Sitten myös maantietoa oli tänään.. Suomen pääkaupunki on Reykjavik. Ei kovin kaukaa haettua. Ja islantilaisen mielikuvan mukaan suomen ja ruotsin kielet ovat aikalailla samanlaisia. Tätä piti oikein miettiä, miten niin vakavalla naamalla esitettyyn väitteeseen voi vastata EI OLE! Ja kaikki suomalaiset puhuu vissiin ruotsia. Koska kaikki kysyvät että jos olen kerran Suomesta, niin enkös minä sitten puhu ruotsia. Puhun minä, muttei toki kaikki suomenmaalla asustavat. En tiedä millaisia uskomuksia ja "totuuksia" suomalaiset sitten heittelevät ulkomaalaisille, mutta kyllä joskus tekisi mieli pitää pieni luento meidän suomalaisten puolesta.

Ai niin. Minulla on pullat hyvin uunissa, jos hauskoja juttuja kannattaa yhtään miettiä. Koska joku väitti, että suomalaiset ovat maailman rikkaimpia.. ja kaikki taas tietävät että tanskalaiset ovat maailman onnellisimpia :)

Mietin tässä, että viimeisen viikon aikana on taas tapahtunut niin paljon, että en edes tiedä kannattaako sitä lähteä purkamaan. Eihän kukaan niistä harvoista lukijoistakaan jaksa lukea.. No annan teille kuitenkin viime tiistailta yhden elokuvavinkin: Adam´s Apples in English. En tiedä onko kukaan sitä nähnyt. Mutta siinä tiivistyy tanskalaisen omaperäisen huumorin ainekset. En osaa edes löytää sanoja kuvailemaan tätä kokemusta mitenkään, joten jos kiinnostaa, niin katsokaa se ja kertokaa minullekin miten sitä voi kuvailla. Elokuvaillassa tarjottiin myös ruotsalainen Ondskan, joka on verrattavissa Paha maa -elokuvaan. Oli sekin tietenkin kokemus, kun puhe on ruotsiksi, tekstit, jotka pitää kielestä huolimatta aina lukea, englanniksi ja sitten tuli siellä väliin hieman suomeakin.

Pitänee tuota mennyttä viikonloppua hautoa hieman, jotta sen sata kilometriä saa tiivistettyä luettavaan muotoon. Paljonhan sitä nähtiin ja koettiin.. Ehkäpä tästä vielä saan aikaiseksi jonkinmoisen Kööpenhamina tourin tänne sivuille. Jos tuosta ei pian putkahda minulle prinssiä päiviäni sekoittamaan :)

Nyt alkaa kuitenkin olla unien aika, jotta huomenna jaksaa taas tehdä töitä. Jos vaan unta saa, vähän huonolta se näyttää.. Kokeillaan nyt kuitenkin.

Hyvää yötä ja hyvää keskiviikkoa kaikille :)

Christianshavns Voldgadella tapahtunutta:

Kuinka moni tietää mikä on vedenkeitin?  Kuinka moni on käyttänyt sitä joskus? Kuinka moni tietää kuinka sitä käytetään ihan oikeasti?

Noh. Minähän istui tässä yhtenä iltana varmaan blogia kirjoittamassa, kun huomaan että nyt on keittiötason kupeessa jonkinmoista junnaavaa liikettä. Ahaa, siellä ollaan vedenkeittopuuhissa! Niin no, mitäpä ihmeellistä siinä olisikaan.. Mutta. Kannuunhan hän on saanut kuitenkin vettä, mutta.. Miksi hän pitää sitä alustaa kädessä, mihin se kannu kuuluisi laittaa? Miksi?! Miksi hän yrittää laittaa alustaa kannun päälle? Miksei hän koeta saada sitä kannua siihen paikoilleen, niin kuin se oli ennen kuin hän sen siitä otti pois?!?!

- Marika?
- Yes?
- How do you use this?
Hmm.. well.. Laita se alusta siihen pöydälle ja kannu siihen.
- ???
Hetki, mä tulen laittamaan.. Näin katsos.
- Aaaaa.. Ok! Thanks!

- Voisitko laittaa vähän lisää vettä siihen kannuun niin minäkin saisin teeveden samalla?
- Yes, sure!

Hän laittaa vettä kannuun..

- Marika?

- Yes?

- How did you put this on its place?

- ?!?!?! Well.. *huokaus*

Asetellaan se kannu siihen alustalle ja painetaan tämä nappi alas niin siinä se sitten porisee.
-Okey, thank you!
- You´re very welcome...

Meidän Markka siivoo/tiskaa teidänkin lasten sotkut ja kuuntelee myös huudot.

Tänään en jaksa. En jaksa taustalla kaikuvaa "ldjijodjfop!!!" "ljdifjs-jfij, lol omg, lol" -huutokeskustelua. Ulkona on pimeää ja vettä tulee kuin sen yhden akan takapuolesta. Tänään on kai se päivä, kun tipahtaa korkeelta ja kovaa. Tai kai se on tämä viimeinen viikko, mikä on polttanu hermopiuhoja molemmista päistä. Täällä on ollut muuttoajatukset mielessä. Uusi majapaikkakin on löytynyt, mutta enpä tiedä. Ei tekisi mieli muuttaa. Mutta jos jokapäiväinen hermojen kiristys ja tunne, että on vieraana omassa kodissaan jatkuu.. Kovinkaan moni ei ehkä usko mitä täällä seinien sisällä tapahtuu. Nyt on laitettava kuulokkeet korviin.

Reeneihinkään ei jaksaisi lähteä, mutta jospa siellä saisi ajatukset jonnekin muualle.

Ovia voidaan paiskoa, skypettää voidaan täysillä, kengillä kävellään sisällä, kun just on saanu siivottua.. Kerättyä kaikki ne pitkäkarvaiset villakoirat, tyhjättyä villakoirien ruokintapaikat keittiön lähettyviltä ja ruokapöydän alta sekä pestyä kupit ja kulhot.

Mutta älkää huolehtiko, en minä Suomeen kaipaa. *pieni hymyn häivähdys*

Ajattelin kuitenkin kertoa, että hengissä ollaan, vaikka sainkin polkupyörän käyttöön. Loistava viikonloppu on takana ja ehkä huomenna jaksaa siitä kertoa sitten enemmän. Tuli nimittäin esiteltyä ystäväni rakkaalleni tai oikeamminhan se meni  niin, että esittelin rakkaani/rakastani ystävälleni. Ja hänkin ihastui, mutta tajusi tänään poistua samoilta kentiltä kotimaisemiin. Ei syntynyt vakavampaa kilpailua. Ajeltiin pyörillä torstain- sunnuntain aikana ehkäpä lähemmäs 100 km. Siihen kun lisätään vielä muutama tallusteltu kilometri niin johan on paikkoja nähty. Lisää Kööpenhaminan kiertomatkasta sitten huomenna. Paremmalla fiiliksellä.

Kai se huono fiilis tulee myös siitä, että vihaan, vihaan ja vihaan hetkiä, kun sanotaan heippa. Ne on paskamaisimpia hetkiä. Vaikka hetki ja ajatus kestäisikin vain minuutteja. Silloinhan aina loppuu jotain. Mutta myös alkaa jotain. Nyt alkoi arki.

Ystävä, hän tietää sinun jokaisen huokauksen.

Ystävä tuntee jokaisen ilmeen.

Ystävä ei suutu, vaikka sinä olisit suuttunut.

Ystävä jopa ehkä nauraa, kun hermosi ovat revetä.

Mutta ystävä tietää, milloin on parasta olla nauramatta ja lohduttaa.

Ystävä tietää milloin kyseessä on oikea suru, ongelma tai ilo ja maailman paras asia.

Ystävän kanssa saat olla juuri sitä mitä olet.

Ystävä ei vaadi sinulta muuta kuin edes hitusen yleistä ihmismäistä käytöstä.

Ystävä kannustaa sinne suuntaan, minne itse olet tietäsi hamuamassa.

Hän tuuppaa, jos et muuten uskalla.

Ystävä uskaltaa kertoa sinulle, mitä sinussa on.

Jopa siitä tomaatinpalasta etuhampaiden välissä tai sen, että

olet paras legoinsinööri koko maailmassa.

Hän sanoo sen ääneen, mitä et ole uskaltanut elämästäsi huomata.

Ystävän kanssa saa aikaa riemukkaita, surullisia, maailmaaparantavia,

lohdullisia, mullistavia ja mieltälaajentavia keskusteluja.

Kaikki syntynee siitä, että ystävä ymmärtää mitä tarkoitat, vaikkei

hän kiukutteluistasi huolimatta suostu olemaan kanssasi samaa mieltä.

Kaikkien näiden asioiden eteen olen valmis antamaan itsestäni kaiken ystävyydelle.

Jokaisen kanssa erilaiselle.

Kiitos maailman parhaalle ystävälle :)

Sekä sinulle!

Viikonlopun viemää.

Hyvää huomenta maailma!

Se olisi maanataipäivä. Ehkäpä jopa oikein hyvä päivä. Lomalla on helppo olla ja viikonloppukin vierähti tuosta vaan. Ulkona on taas vähän harmaata, mutta ainakaan ei tuule. Kämppikset rouskuttaa aamupalaa ja toinen niistä on vaihteeksi huonolla päällä. Johtunee siitä, kun joutui hakemaan leipää ja maitoa kaupasta heti aamutuimaan. Toinen on hyvällä päällä ja yrittää jutella ja naureskella ja toinen näyttää/kuulostaa taas.. No, elämä on, niinkuin se on todettu niin monesti.

Perjantaina kävimme Kööpenhaminan tivolissa. Siellä oli Halloween -juhla ja kaikki paikat oli koristeltu valoin ja kurpitsoin. Se oli aika hienon näköinen illan pimetessä. Kuitenkin kallis paikka mennä vaan pyörimään. Sisäänpääsy taisi olla 95 Dkr (eli noin 13 euroa, jos oikein osasin laskea). Siellä oli paljon päättömiä kavereita ja kurpitsapäitä ilman vartaloa.. Huonosti oli niillekin sit loppujen lopuksi käyny. Lisäksi opin rakkaastani paljon uutta, kun kävelimme ympäri keskustaa. Olin aivan hukassa vähän väliä. Se tuntui olevan jotenkin hauskaa, että en tiennyt missä olimme. "Tiedätkö nyt missä olemme? Olet varmaan käynyt täällä jo?" Ööö.. "En kyllä tiedä.. En tiedä olenko käynyt..?" En tiedä opinko ikinä suunnistamaan täällä. Ehkäpä. Tiedän missä isoimmat "maamerkit" ovat ja miltä ne näyttävät, mutta kaikki näyttää aivan erilaiselta, jos tuleekin eri suunnasta. Jos katsotte Kööpenhaminan karttaa, voitte huomata veden ympäröimän keskustaalueen. Näiden "vesirajojen" sisällä on vanhaa kaupunkia, jota vesiesteet ovat suojanneet. Se voi myös nähdä teiden muodoista. Vanhan alueen sisällä tiet mutkittelevat ja ovat sikinsokin, kun taas uudella puolella tiet ovat enemmän linjassa, suoria ja viivottimella vedettyjä. Lisäksi isot tiet kaupungista pois ovat kuin viisi sormea.

Lauantaina oli sitten vuorossa lepäilyn lisäksi kaupassakäynti. Lähdin tarkoituksella vähän kauemmas ja rakkaani esitteli minulle aivan uuden puolen itsestään. Kävelin tyhmänä karttaa vilkuillen, että edes suunnilleen oikeeseen suuntaan olin menossa. Yhtäkkiä kadunpäässä näkyi paljon ihmisiä. Se ei voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa: kirpputori/markkinat. Sehän se. Ihana ilma ja sisäistä luovuutta kutitteleva ilmapiiri. Täällä on joka viikonloppu jossain pikkutoreilla kirpputoreja, vielä luultavasti tämän kuun loppuun asti. Niillä myydään yllättävän hyvää tavaraa ja etenkin yllättävän hyviä vaatteita. Yleisesti tuotteet ovat halpoja, mutta kuulin yhden keskustelun, jossa myyjä olisi halunnut jostain höyhenkauluksisesta takista vissiin aika monta kruunua, kun ostajien viimeinen 650 Dkr tarjous ei kelvannut.. Mutta kaikkien muuttomiesten harmiksi, en saa täältä tuotua sitä ihanaa puuarkkua tai sitä kaunista lipastoa mukanani.. Aurinko paistoi ja olin vähän paremmalla mielella, tukkoisuudesta huolimatta. Siinä istuskellessani ja ihmisiä katsellessani tuli oikein luova olo. Ja siitä ei yleensä hyvää seuraa.. Onneksi kuitenkin vain mietin millainen olisin, jos olisin taiteilija.

Kauppaan piti mennä ja eksyin sitten vielä puistoon. Kartta kädessä ja reittiä miettiessä näytin kai niin eksyneeltä, että eräs herra kysyikin, että tarvitsenko apua. En tällä kertaa. Mutta siinä tovi juteltiin ja toivoteltiin hyvät päivänjatkot ja lähdin kiertelemään kaikkien joutsenten, sorsien, ankkojen ja muiden hanhien keskelle. Seuraava biisi on luultavimmin kirjoitettu mun rakkaalle.

Crazy, how it, feels tonight.
Crazy, how you, make it all alright love.

You crush me, with the, things you do,

I do, for you, anything too oh.

Sitting, smoking, feeling high.

And in this, moment, ah, it feels so right.

It´s crazy I´m thinking, just knowing that the world is round.
I´m here I´m dancing on the ground.

Am I right side up or upside down?

Is this real, oh lord, or am I dreaming?

It´s crazy, I´m thinking just as long as youre around.

I´m here I´ll be dancing on the ground.

Am I right side up or upside down?

To each other, well be facing.

My love, my love, well beat back the pain we´ve found.

You know, I mean to tell you all the things Ive been thinking, deep inside my

Friend.

With each moment the more I love you. Crush me, come on, baby.

(Dave Matthews Band: Crush)

Sunnuntai ja pelipäivä. Voi kello, älä soi.. Ensimmäinen ajatus, kun kello soi 6.45. Ensimmäisen kerran. Oli harvinaisen vaikeaa nousta ylös, mutta onneksi sitten aamunmittaan jotenkin heräsi ja oli valmis hengaamaan hallilla reilu puoli tuntia ennen kuin mitään tapahtui. Meillä oli peli OG Koebenhavnia vastaan. Saipahan jo vähän makua Pelaamisesta. Voitettiin 5-3, joten hienosti meni. Neljä peliä, neljä voittoa. Se tuntuu mukavalta.

Pelin jälkeen sitten siirryttiin hiljalleen ystäväni kanssa hänen siskonsa luo, jossa talon isäntä oli meille kokkailemassa ihanaa brunssia. Kiitos siitä! Oli oikein ihana viettää päivää siellä, vaikka tuo iänikuinen päänsärky vähän innostuikin pelistä. Istuimme pöydässä varmaan pari tuntia ja juttelimme kaikenlaista. Minulle oli siinä pöydässä ihmeellistä ja uutta yksi asia. Tiedättekö ne oikein ohuet suklaa "levyt", noin 5x3 cm kokoiset. No, niitä kuitenkin laitetaan leivän päälle.. En ymmärrä, mutta kai se on ihan ok, jos kerran maapähkinävoita tms. laitetaan myös.

Nämä sisarukset ja Martin ovat oikein ihania ja leppoisia. Ehkäpä vielä tapaan heidän vanhempansa, koska kaikki ovat hyvin kiinnostuneita siitä miten minä täällä pärjään ja viihdyn, samoin siis heidän äitinsä.

Ei kai tässä tämän viikonlopun aikana ole paljoa mitään muutakaan tapahtunut. Nyt metsästämään postilaatikkoa, jota olen vasta torstaista asti etsinyt. Nyt menen suoraan ehkä päärautatieasemalle tai turisti-infoon kysymään, missä kaikki postilaatikot ovat?

- Marika

Ps. Huomenna saan muuten ehkä pyörän itselleni käyttöön! Pitäisi varmaan siis ostaa se kypärä..

Via Skype

Viikonloppu ja loma. Kuulostaa loistavalle. Nenässä vaan tuntuu olevan proppu ja päätä taotaan parhaan mukaan jo kolmatta päivää lekalla. Tänään sentään aurinkokin pilkottaa edes hetkittäin muuten harmaalta taivaalta. Tuulee varmaana 40m/s ja eilen oli kolme astetta lämmintä.. Mutta mitäpä tässä valittamaan. Koska onhan se mukavaa, ettei aina ole samanlaista ja särkylääkkeetkin on keksitty.

Parasta on, kun tässä aamutuimaan voikin hyvillä mielin kurkata kelloa ja todeta, että ei sen niin väliä. Istuskelen tässä peiton alla ja juon aamukahvia. Ja se pieni auringonpilkahdus osuu just muhun. Sillä on varmaan joku suurempikin viesti tai tarkoitus. No, okei ei ehkä, mutta nautin pitkästä aikaa aamun raukeudesta. Kämppikset teki eväät, pakkas ja lähti. Ei hajuakaan minne.

Mietin eilen, että mitenköhän on, jos asuu pidempään kotona vanhempien luona, eikä tarvitse huolehtia oikein mistään, niin tuleekohan murkkuikä siinätapauksessa vasta sitten myöhemmin? Minun kohadallani se ei mennyt näin, vaan ehkä päinvastoin. Aikainen vastuunkantaminen johti tämän päivän tinttailuun ja murkkuiluun :) Mutta tämä ajatus tuli kämppiksistäni, tai tarkemmin vain toisesta. En jaksa olla ihmettelemättä kaikkea sitä avuttomuutta ja kyvyttömyyttä ottaa muita huomioon. Neljä viikkoa on kulunut ja joka päivä se iskee yhtälailla. Asumme saman katon alla, eikä "huomenta, hei, hyvää yötä" - jutut tule sieltä suunnasta. Minusta vaan on outoa tulla vaikka kotiin ja mennä samaan huoneeseen toisen kanssa tervehtimättä tai mitään sanomatta.. vaivaannuttavaa. En vaadi, että meillä olisi mitään sääntöjä täällä, mutta tietynlainen huomioonottaminen olisi paikallaan. Yhtenä iltana istuin luurit päässä sohvalla jutellen kaverin kanssa, kunnes havahduin, että mitäköhän se kämppis nyt oikein heiluu tuossa pöydän ääressä? Kurkkasin kulmien alta, enkä voinut uskoa. "Sori, mä en pysty nyt sanoo mitää.." Meinasin revetä ihan täysin, jonka jälkeen meinasi tulla itku, mutta en pystynyt kuin olemaan täysin jähmettynyt. Tyttö päätti sitten tunkea itsensä kahden sentin päähän webbikamerasta ja esitellä nuolemistaitojaan..! Se lähestulkoon nuoli sen  kameraa?!?! Mitä?!?! "Haloo, mä oon tässä enkä haluais ehkä nähdä tuota.." Onneksi sessio ei kauaa kestänyt. Sen sijaan "ethän tee tätä tietokoneellasi (keskustellessa) muiden läsnäollessa" - lista sai uuden kohdan.

1. Käytä kuulokkeita keskusteluissa/kuunnellessasi musiikkia (poikkeuksia lukuunottamatta)

2. Älä huuda. Teknologia on kehittynyt niin paljon, että normaaliääni kantaa jopa mannerten yli.

3. Pyydä, ettei kaverisi huutaisi/ viheltelisi/ laulaisi, koska et käytä kuulokkeita.

4. Pyydä, ettei kaverisi ainakaan laulaisi sinulle Sex Bomb biisiä useampana iltana viikossa.

5. Älä nuole kameraa! Siitä nimittäin voi saada sähköiskun, jos siihen osuu.. Muuten ihan ok käytöstä..

Tämä nyt on ihan peruslista, joten jos jollain on lisää hyviä vinkkejä niin voin ne tuonne lisätä sitten. Ja kirjoittaa pian kirjan aiheesta. Oikeastaan yksi kirjan aihe tuli eilen esille. Se voisi olla "Roommates for Dummies", mutta kokemuksella se voisi olla mielummin "Dummies as Roommates". Mutta ei tässä hätää. Olen niin valmistautunut, että tämä tulee vielä karman mukana takaisin. Joskus vaan täytyy kuitenkin purkaa hieman tuntemuksia. Ja jotenkin uskon, että lukijat ymmärtävät, ettei tarkoitus ole kuin ihmetellä. Niin, jos niitä lukijoita on.. Mä olen vähän odotellu kommentteja, mutta ei. Ihmeen saamatonta porukkaa ainakin on, jos on. Siis lukijoita.

Nyt lähden kauppaan ja ehkä kirjoittelen vielä jotain uutta, koska tänään otetaan iisisti, jotta huomenna jaksaa lähteä peliin ja olla hereillä kentällä klo 9.30.

We Are Here To Change The World (or the way of making food)

Rauhallisempaa hypetystä meneillää. Ei kai pieni syysflunssa ehtinyt ottaa minua kiinni? Tuulinen ja kolea sää meinaa ottaa otteen. Onneksi aurinko paistaa ja kuitenkin oikein hyvällä mielellä mennään edelleen. Plussan puolella pysytellään vankasti, vaikka pieniä huolenaiheitakin on ollut. Onneksi surullisempanakin päivänä voi aina luottaa siihen, että kämppikset pitää mielen virkeänä. Osa jo tietääkin näitä tarinoita.. Ajattelin, että olisin omistanut yhden kirjoituksen kaikille niille tempauksille, mitä täällä näiden seinien sisällä onkaan tapahtunut, mutta säästääkseni kaikkien hermoja sekä hillitäkseni itseni hysteerisiltä naurukohtauksilta voin kertoa aina silloin tällöin kuinka meillä eletään.

Tehdään hampurilaisia ja ranskalaisia.

(Lyhennelmä ja selkeytetty versio ensikertalaisille.)

Osta kaupasta kilon pussi ranskalaisia. Ihmettele miten se pussi ei mahdu pakastelokeroon, kun olet ostanut myös muutaman paketin pakastepizzoja, kananugetteja, pekonia yms. perhepakkauksessa. Ja laittanut ne myös pakastimeen. Typerän suomalaisen kämppiksen leipäpaketti ja vihannespussikin vie tilaa..

Kaada sitten sopiva määrä ranskalaisia lautaselle, laita lautanen uuniin. Niin joo, pitikös tämä uuni laittaa päälle? Mitä sanot ystäväni? Niin, uuni laitetaan päälle tästä, ihan niin kuin eilen harjoiteltiin.. Ja meillä päin tehdään niin, että otetaan tuo pelti uunista ja laitetaan sitten tuota paperia siihen päälle ja ranskalaiset siihen. Mitä tuo finski nyt tuohon tulee neuvomaan. Ei tietenkään tehdä niin!

Ota siis suikale, ei niin väliä minkä kokoinen, leivinpaperia, aseta se uuninluukusta uuniritilälle, jotta voit kaataa ranskalaiset sitten siihen päälle. Ja nyt uuni lämpiämään. Kun uuni on valmis niin ranskalaisetkin ovat.. Kai?

Ota valmiit ranskalaiset uunista. Kokeile onko ritilä kuuma, mutta älä käytä pannulappuja. Koska mitä todennäköisimmin uuninritilä on polttava, niin työnnä kätesi uuniin, kääri leivinpaperi niin, että saat ranut pihalle uunista ja jollai ilveellä jaa ne kaverin kanssa lautasille.

Jos tässä ranskalaisten teon välissä jää säätämiseltä aikaa, tee hampurilaiset.

Paahda leivät leivänpaahtimessa, mutta jos satut "rikkomaan" sen kun otat sen kaapista, niin ole niinkuin kukaan ei huomaisi ja laita äkkiä laite takaisin kaappiin. Kun paistat puolivalmiita pihvejä, niin voit sitten paahtaa leivät pannulla, kunhan ensin olet sen oivaltanut. Voit myös tietenkin laittaa leivänpaahtimen muovisen suojakappaleen takaisin paikoilleen ja käyttää leivänpaahdinta. Ei niin väliä.

Varmista mitä hellanlevyä käytät. Jos mietit, mitä nuppia tulee kääntää, kurkista katkaisijoiden yllä olevia kuvia ja valitse oikea. Jos et kuitenkaan vieläkään ole varma, kysy kämppikseltäsi (vaikka onkin suomalainen) miten hellaa käytetään. Saatat unohtaa sen päivän päätteeksi, joten muista: tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Ethän käytä veistä käyttäessäsi teflonpannua paistamiseen. Kiitos.

Kokoa herkullinen ateriasi lautasille ja nauti! Nälkä on mennyt jo ohi, mutta nauti ruokasi ja ole ylpeä suoriutuessasi täydellisen aterian valmistamisessa.

Voilá!

Meillä on joskus ollut myös reenimatkoilla hupaisaa näniden juttujen kanssa. Mutta lisää on luvassa. Totesin pari päivää sitten, että entä jos mitään ei enää tapahdu? Minultahan loppuu ilo elämästä! :) Kuulette lisää..

Mutta täällä eletään viimeistä viikkoa ensimmäisessä harjoittelupaikassa. Fysioterapia, se se on sitten huippujuttu! Vaikka en siitä taas mitään tiedäkään. Mietinkin tässä, että voisikohan Seamkissa saada VVO-pisteitä, jos pitäisi fysioterapiakerhoa kerran kuukaudessa? Mutta oma innostukseni on nyt niin kova, että yksinopiskelu ei innosta pätkääkään, käsillä tekeminen ja kokeileminen, sitä minä haluaisin. Harmi, kun täällä kaikki "hyvät" pohdinnat ja keskustelut käydään maltaksi. Olen välillä vähän hukassa.. Fyssarin ammatti on kyllä yksi parhaista. Uskon niin :) Vaikkakaan minusta ei sittenkään ehkä koskaan tule ft-opettajaa. Toisaalta minulla olisi ainakin kokemusta taas rutkasti enemmän "älä tee näin, kun olet vastuullinen opettaja" -työkalupakkiin laitettavaksi.

Viikon puheenaihe on ammuskelutapaukset, joita on viimeisten päivien aikana ollut ainakin neljä. Ei ole onneksi täällä meidän suunnalla. Muuten Kööpenhamina tuntuu olevan turvallinen paikka. Ei tuonne sivukujille ehkä pimeimpää aikaa lähtisi kävelemään ihan vaan kokeilumielessä, mutta muuten voi kyllä yksinkin kulkea. Ammuskeluissa on kuitenkin painettu useamminkin liipaisinta, viimeisimmässä mahdollisesti jopa 20 laukausta. Kyseessä on kuitenkin jengiyhteenotoista, eikä sivullisia ole ollut mukana.

Kävinpä eilen muuten saunassa! Salaa kai, koska se maksaisi uimahallimaksun lisäksi x määrän kruunuja.. Siellähän ei muita ollut niin hyvä oli käydä vähän pyörähtämässä. Se tuoksui ihan oikealle saunalle ja siellä oli myös lämmin. Mutta. Siellä ei ollut löylykiulua, joten 75 asteen tasalämpöön sai tyytyä. Lauteet olivat neljässä tasossa ja jokaiselle lauteelle oli ehkä tarkoitettu kaksi henkilöä.. Ehkä. Sen päättelin niistä puisista niskatuista(? en ole varma mitä ne olivat..), joita oli ripoteltu lauteille. Viihdyin saunassa ihmettelemässä ehkä 2 minuttia.. Löylyä!!

- Marika

Tämän tekstin kokkauskappaleen ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, vaan osoittaa erilaisuutta. Minähän se saatan vain olla tapoihini pinttynyt. Luovuus siis kunniaan :)

Christianshavn Voldgade

Nyt taidan vihdoin tietää mistä ihmiset puhuu, kun ne rakastuu.. Minä olen niin rakastunut! Iloinen mieli, kaikinpuolinen hyvä olo ja tyhmä virne alituiseen huulilla. Välillä mietinkin, voiko hypetyksen jatkuvasta nousujohteesta tippua kuinka korkeelta ja kuinka kovaa? Mutta niin, olen rakastunut kaupunkiin nimeltä Kööpenhamina, Copehagen, Koebenhavn! Meidän kuherruskuukautemme alkaa pian olla takana, mutta toivon, että rakkautemme kasvaa. Pidän kaupungista niin paljon, että nyt jo pelottaa paluu. Täällä on viikko mennyt taas melkein liian nopeasti. Reeneissä tuli käytyä ja matkattua tunti sieltä pois. Ensin autolla juna-asemalle ja sieltä junalla toiseen junaan ja viimein metrolla kotikulmille. Tunti ja tuollainen vaiva?! Ja kaikki taas vain rakkauden tähden. Rakkaudesta lajiin ja ympäristöön. Eihän rakkailleen voi vihotella. Koska lajiakin voi harrastaa 5-6 hengen voimin :)

Alusta asti meillä on mennyt hyvin yhdessä. Tunnen olevani omassa paikassani. Kaiken keskelle minulle on muodostunut tänne pieni pesä yhden sohvan nurkkaan, missä on ihana miettiä miten mukava päivä meillä tänään taas olikaan yhdessä!

Tässä kuvassa on meidän talo. Se on tuo oikeassa reunassa oleva. Kämppä on tuolla kolmannessa kerroksessa tässä kulmassa. Tämä on oikein ihanaa aluetta. Meillä on tällainen kaksio käytössä kolmen nuoren naisen kesken. Näissä kuvissa on meidän "tupamakuuvaatekeittiö", eli meidän olohuone, toisella seinustalla keittiö ja samalla minun makuuhuoneeni. Tuo sohva täyttää tehtävänsä hyvin makuupaikkana, mutta myös vaatekaappina. Yllättävän helposti menee asustella ja nukkua tuossa. Mitä nyt välillä sitten kämppisten kokkailut ottaa sydämestä ja milloin vatsanpohjasta, välillä tuskan ja välillä naurun kyyneleitä vuodattaessa. Aina ei päikkäreiltä haluaisi herätä ja miettiä mikä täällä haisee. Ai, se olikin vain se muovi minkä sinne uuniin laitoitte! Tai mennä nukkumaan kuunnellen toisten rakkaudentunnustuksia via Skype.. No, mutta mähän olen itsekin niin rakastunut, että ei sillä mitään väliä. Loppujen lopuksi, pidän sen saman tyhmä virneen päällä ja olen onnellinen :)

Lisäksi kämpässämme on myös sitten maltalaisten makuuhuone ja kylppäri. (Ensimmäinen kuva on meidän kylppärin ikkunasta.)Mahtava asunto, jonka voisin ottaa kyllä omakseni, mutta se ei taida onnistua..? No ei se mitään, ehkä hyppään tämän vaiheen yli ja ostan vaikka tuollaisen pienen omakotitalon.. hmm.. siinä olisi ideaa.

Omakotialuetta Broenshojssa. Jos talon ostossa ei ole ideaa niin miten olis tuollainen aita? Vai mitä isi? Kävin viikolla katsastamassa myös yliopiston tiloja. Vanhan sairaalan uumenissa oli pieni, kotoisa elokuvailta, jonne uuden ystäväni kanssa matkattiin pienen juttutuokion jälkeen. Elokuva itsessään oli erittäin, erittäin outo.. Ja todettiin, ettei kai meistä kumpikaan vieläkään kääntynyt elokuvien harrastajaksi. Mutta tilat oli oikein hienot. Meinaan ulkoapäin. Jyhkeät kivirakennukset loivat uskomattoman tunnelman illan hämärässä.

Perjantaina täällä kävi kova kuhina ympäri kaupunkia. Kulturnatten tapahtuma keräsi hurjan määrän ihmisiä museoihin, kirjatoihin, kaduille, kirkkoihin, kauppoihin.. Tässä tapahtumassa kaikki tahot ovat mukana. Me kävimme katsastamssa tietenkin paikallisten tuottajien ruokatarjonnan -ja hyvää oli! Kaikenmoista oli tarjolla, eikä nälissään lähdetty kiertelemään muita paikkoja. Onneksi saimme paikallisen oppaan kertomaan meille mielenkiintoisia faktoja eri paikoista. Kirkossa ihmettelin hieman, miksi siellä lauletaan suvivirttä, kunnes ymmärsin, että sanat oli vaihdettu. Sävel oli kyllä sama.

Illalla kaiken kulttuurin kyllästämänä hissukseen kotiin köpötellessä, mieli utuisena onnesta, ajattelin kuinka hyvältä ihmisestä voikaan tuntua. Yhteisen iltamme, minun ja Kaupunkini, olisi vain kruunannut yhteinen tunnelmointi kynttilänvalossa viinilasillisen ääressä..

Ps. Tekstejä saa kommentoida tai muuten vaan ilmaista asiansa :)

Olympiahuumaa ja muuta

Se olisi kolmas viikko sitten lähdössä käyntiin. Oikein mukava viikko ja viikonloppu takana. Meillä kävi arvovaltaista väkeä täällä Kööpenhaminassa menneellä viikolla. Oli herra Obama vaimoineen, itse vaikutusvaltainen Oprah sekä paljon muita, pääosin sitten urheiluväkeä. Perjantainahan valittiin 2016 olympialaisten isäntäkaupunki. Täällä oli tähän liittyen paljon erilaista tapahtumaa viikon aikana. Tässä hieman kuvia menneeltä viikolta. Foreningen Nordens Ungdom Kööpenhaminan jaoston kanssa elokuvaillassa katsomassa Flickan som lekte med elden, minkä jälkeen sitten pieni illanvietto siihen päälle. Elokuvateatteri Imperial oli huikean kokoinen Ja sitten perjantaina olikin olympiahumua. USA - Chigago Japani - Tokyo Espanja - Madrid Voittaja: Brasilia - Rio de Janeiro Tarjolla oli jos jonkinmoista musiikkia. Hyvät videoleikkeet ovat työnalla.. Ja sinne ehkä jäävätkin, mutta jos hyvä tuuri käy niin saadaan vähän elävääkin kuvaa tänne. Ääntä!!! We are the Cartoon Heroes.. We are the ones who´re gonna last forever :D D-A-D ja Show! Lauantaina olikin sitten pelipäivä. Jännittävämpi peli kuin viimeksi. Tappioasemasta kuitenkin 4-3 voittoon! Aivan erilainen peli kuin viimeksi. Kaksi tuomaria, jotka molemmat vähän enemmän pelissä mukana, liikkuvampaa peliä vastustajalta ja vaadittiin kaikilta vähän enemmän jalkoja. Kivaa oli kuitenkin taas, joten ensi viikonloppua odotellessa. Illalla sitten tutustumaan uusiin ihmisiin. Eikä tätä maailman pienuutta voi kuin jälleen kerran ihmetellä. Yhteinen puheenaihe löytyi Jyväskylästä ja Seinäjoesta. Voi voi. Kiva ilta oli ja paljon uusia ihmisiä tuli taas tavattua.