Pitkästä aikaa. Tai siltä minusta tuntuu. Tässä on taas kuukausi vaihtunut ja se ei tunnu yhtään hyvältä. Aikalailla puolessa välissä vaihtoaikaa taidetaan mennä. Pitäisikö alkaa jo panikoimaan? Tänään katsoin kalenteria ja ei ole enää montaa sivua plarattavana, kun sivulla lukee Kotiin. Hyvä puoli siinä on, että siinä lukee Kotiin ja kysymysmerkki :)
Viikonloppu oli ihana. Ei mitään ihmeellistä, mutta oma rauha ja tila. Olo oli kuin luksushotellissa olisi asunut. Jo perjantai-iltana istuskellessani mietin, että olen jo kuin uusi ihminen. Vähän kun on ollut vastoinkäymisiä näiden asuinkumppaneiden kanssa. Joku on sen ehkä saattanutkin jo huomata.. Ja sehän ei riitä, että yhden asian kanssa on vaikeaa, meinaan ihan kunnolla vaikeaa, joten pitäähän siihen vielä sitten lisätä toinenkin megaluokan ongelma päälle. Tässä tapauksessa 1+1 oli yhtä kuin Marikan pään hajoaminen. Mutta sitten tulikin pelastava enkeli hätiin ja tarjosi lepopaikan ja nyt olen kuin uusi ihminen :)
Tästä kaikesta viisastuneena tiedän, että paras palkka on se, että laitan hyvän kiertämään. En tiedä miten se suoranaisesti tehdään, mutta ehkä siihen ei sen kummempia poppakonsteja loppujen lopuksi tarvitakaan. Olen kuitenkin ikikiitollinen tästä mahdollisuudesta koota taas itseni.
Mutta kyllä sen huomaa, miten paljon vastoinkäymiset syövät energiaa. Ei ole oikein mitään jaksanut tehdä. Mutta jospa nyt saisi itsensä hereille taas. Pimeys on kuitenkin tullut myös tänne. Se ei ole koskaan kovin innostavaa. Alkaisi olla talviunien aika. Mutta täällä sen kestää huomattavasti paremmin kuin viimeisimpinä syksyinä kotopuolessa. Ei ole nyt ollut pelejäkään pariin viikkoon, mutta ylihuomenna päästään taas kentälle taistelemaan. Se on oikein hyvä! Ainut jännittävä juttu siinäkin on. Peli alkaa nimittäin klo 20.30! Joten mahtaakohan sitä olla kuinka hereillä siihen aikaan enää.. Kun nytkään ei meinaa olla ja kello on 18.05.
Lauantaina sain ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä sellaisen kurpitsalyhdyn :) Se oli oikein mukava yllätys! Ei kai viikonloppuna mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Paitsi että elin luksuselämää. Kävin metsästämässä myös uusia kenkiä, mutta eihän niitä Minun kenkiä näkynyt missään. Kävin Field´sillä. Se on iso ostoskeskus lähempänä lentokenttää. Se oli täynnä ihmisiä. Tietenkin, sillä ihmiset menevät sekaisin, kun kaupat olivat auki sunnuntaina. Kuusi päivää viikossa harvemmin riittää. Täällä kaupat ovat siis auki aina joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Melkein yhtä hölmöä kuin meidän systeemimme. Siis se, joka nyt kai sitten muuttuikin, ainakin niin minua valistettiin.
Taidan mennä päiväunille nyt sitten. Väsyttää niin pirusti ja vielä olisi reenit tiedossa. Pieni lepo on siis paikallaan. Kun ei pääkään tunnu oikein toimivan, kun ei muista mitä sitä on tapahtunut.. Palataan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti