Meillähän oli peli tuossa keskiviikkona. Ja niinhän siinä sitten kävi että kahdella maalilla ei voiteta, jos vastustaja tekee kolme. Olisi voinu tietenkin itsekin pelata niin kuin salibandya pelataan, eikä niin kuin..
Olen ollut tässä nämä pari päivää sitten leukapuolena, kun joukkuekaveri päätti antaa pikku herätyksen kyynärpäällä leukaan niin että kuului mojova rusahdus ja siitä asti ollukin sitten turvoksissa ja päänsärky. Hups. No itekin vielä hain lisää vauhtia siihen.. Pelatessa sattuu ja tapahtuu, niin se vaan on.
Mutta niin, peli oli aika karmea meidän joukkueen osalta. Aina ei (kai) voi onnistua. Puolentoista viikon päästä onkin sitten päävastustaja edessä, joten katsotaan miten sitten käy.
Meidän tuomarit oli taas oikein asiantuntevia. Toinenhan oli tullut jo tutuksi ensimmäisestä pelistä. Eikä se osannu vieläkään riisua sitä tuulipukuaan. Ja minähän en tuollasta kattele :) Jos tämä tuomari/nämä tuomarit edes yrittäisivät, niin se olisi jo toinen asia.
Minäpä sitten reippaana tyttönä odottelemaan, että ne kaivautuis pelin jälkeen jostain kolosta, että voitaisiin vähän keskustella.
- Hi! Are you cold in the games?
- Hi, no, why?
- No ajattelin vaan, kun teillä on nuo pitkähihaiset ja -lahkeiset päällä..
- Aah, niin, no ei ainakaan tässä pelissä ollu. Mutta tuo toinen tuomari halusi pitää ne, kun se sano ennen peliä, että meille tulee kylmä.
- Niin te aliarvioitte meidät jo ennen peliä?
- No siis ei.. Ja minä en ole tuon kaverin kanssa pitkää aikaan ollut viheltämässä niin en sitten viittiny sanoa, että minä olisin halunnut olla "normiasussa"
- Jaa, niinkö. Minusta se on hieman epäkunnioittavaa meitä kohtaan, että pidätte nuo tuulipuvut päällä.
- Niin..
- Minusta annatte tuolla kuvan, että ette arvosta naisten urheilua. Mutta kiitos ja palataan. *big smile*
- Yeah.. öö.. thank you. Bye..
Tänään olikin sitten vuorossa tyttöjen turnaus. Ikähaarukka noin 11-14 v. Systeemi täällä menee siis niin, että tytöille järjestetään turnauksia, jonne sitten joukkueet ilmoittavat tulonsa aina edellisessä turnauksessa. Tänään mukana oli neljä joukkuetta. Peliaika on vain 1x20 min tehokasta peliaikaa. Hvidovren tytöt olivat nuorimpia ja sitten yhdessä joukkueessa oli vain niitä 14 vuotiaita, jotka eivät enää ensi kaudella voi tässä sarjassa pelata. Hvidovre Attackin eli meidän tytöt hävisivät kaikki. Kyllähän sieltä muutama peluri löytyy, kunhan vähän kasvavat. Parasta päivän antia oli se, kun osa nuorista tytöistä näytti ilontunteensa niin täysillä. Pelaamisesta syntyvä aito ilo, joka huokui ympäristöönkin, muistutti taas itseäänkin, että miksi sitä pohjimmiltaan jaksaa raahautua maila kainalossa milloin minnekin.
Lähdin pyörällä liikkeelle ja tulihan sitä mukavasti oltua ulkosalla, sillä matkaa kertyi vajaa 13 km suuntaansa. En ole tainnutkaan hehkuttaa sitä, miten innoissaan ihminen voikaan olla pyörän saamisesta! Sainhan sen toki parisen viikkoa sitten, mutta aivan huikeeta se oli! :) Pyörällähän pääsee! Eikä tuo tämänkään päivän matka ollut kuin vain oikein mukava pieni ulkoilu. Täällä tuo pyöräilukulttuuri on vähän erilainen kuin Jyväskylän kaduilla, saati sitten lakeuksilla. Kaikkialla on omat pyörätiet, pyöräilijöiden liikennevalot ja käsimerkit ovat käytössä. Ruuhka-aika tarkoittaa ruuhkaa myös pyöräteillä. Aluksi se oli vähän jännittävää melkein pelottavaa, mutta ei se niin vaikeaa sitten ollutkaan. Täällä on myös sanonta opiskelijoiden kesken, että jos ei ole saanut sakkoja valotta ajamisesta (pyörällä) niin ei ole ollut täällä vaihdossa. Minulla ei onneksi ole sitä pelkoa, siis sakkojen pelkoa, koska ystävät pitivät huolen alusta asti, että valot on kunnossa.
Nyt tiskaamaan lasten tiskit. Ja omatkin. Ja sitten valmistautumaan Rakkaan öiseen syleilyyn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti