Pitkästä aikaa. Viikko senkun vierähti taas. Niin kai se aika kuluu.. Viimeiset viisi viikkoa käynnistyvät ja pää on aivan sekaisin siitä kaikesta, mitä vielä haluaisi tehdä.
Mennyt viikko oli tuskaisista tuskaisin, mutta ei muuten kuin vain siinä tapauksessa jos jälleen vittaa kotioloihin. Mutta niin sekin viikko senkun mennä vierähti. Nyt taas viikonloppu meni evakossa kaverin majassa. Ja ei näitä tanskalaisia asuntoja voi kuin ihailla. Aivan ihania.. Ottaisin mielelläni jonkun pienen kerrostalon matkaani, jos sitä ei tarttis tullata. Mutta se on niin aikaa vievää puuhaa niin ihailen niitä nyt sitten vain täällä niin kauan kuin se on mahdollista.
Viikonloput on täällä aika ihanaa aikaa. Sen lisäksi, että nukkuu raukeat kymmenen tunnin unet ilman mitään häiriötekijöitä, myös aurinko on päättäny näyttäytyä aina viikonloppuisin. Lisäksi minusta löytyy aina viikonloppuna joku toinen ihminen, joka kuolee aina sitten arjen keskellä, mutta vahvistuu viimeistään lauantaina elämään taas. Se puolestaan johtuu ehkä siitä, että joku pieni kitukasvuinen luovuus saa aina sykäyksen perjatain ja maanantain välisenä aikana. Se on vähän niinkuin jonkinasteinen tuhkimotarina. Siksi kai yritän näitäkin tekstejä kirjoittaa viikonloppuisin. Silloin ne ovat myös keskimääräistä positiivisempiakin. Kai.
Mutta ei se ole helppoa myöskään elää sen kituuttavan luovuuden verson kanssa. Kun se niin tuskaisesti yrittää päästä valloilleen, mutta.. Tänä viikonloppuna kävin kirpputorilla. Taas. Oli kyllä hieno nimikin annettu: Super De Luxe Loppemarked. Ja sitten tänään sunnuntaina olin oikein hyvä suunnistaja (taas kerran) ja löysin ensimmäisille joulumarkkinoille. Lauantain kirppari oli kyllä vähän pettymys.. Siellä oli kyllä kaikenmoista, mutta kallista. En minä kylläkään niillä ihan ostotarkoituksessa yleensä käy, vaan siksi, että se verso sisälläni kasvaa noissa paikoissa. Ja se on yleensä aika vaarallista. Samoin tuollaiset markkinat. Tai eihän ne tosissaan markkinat olleet, vaan ihmiset olivat kasanneet omia pöytiä kadun varteen ja korttelin pikku kaupat pitivät ovensa auki. Yhteistä tälle koko viikonlopulle ovat vanhat esineet ja luovuuden tuska, jota en vain yksinkertaisesti osaa päästää valloilleen. Ehkä se on myös kaikkien muiden ihmisten onni. Tämän viikonlopun aikana olen törmännyt niin moniin luoviin ratkaisuihin, jotka toivottavasti osaan ottaa käyttööni. Näitä paikkoja kierrellessäni ja katsellessani mietinkin, että sanotaankohan enää muutamien vuosien jälkeen, että "menkäähän penkomaan mummolan vintille, että mitä aarteita sieltä löytyy". (Taas voin muistuttaa rakkaita muuttomiehiäni, miten ihania juttuja sieltä voisikaan löytyä..) Viikonlopun teeman täydensi tietysti asunto, jossa olin. Se on joskus 1930-luvulla rakennettu talo kaikkine vanhoine piirteineen. Talo on Carlsbergin tehdasalueen kupeessa, joten käytiinkin sitten vanhassa apteekissa (nykyisellään ihan viihtyisä baari) parilla Carlsbergillä.
Ihanan viikonlopun päätti auringonpaiste ja lämmin latte veden äärellä. Taas täydellinen viikonloppu loppujen lopuksi kuitenkin hyvän viikon jälkeen. Ei ehkä kovin jännittävä, mutta akkuja lataava ja mukavasti kaikkia aisteja kutitteleva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti