Fysioterapi i Bronshoj

Työviikko on alkanut. Eilen oli ensimmäinen päivä ensimmäisessä harjoittelupaikassa.

Uskomattoman mukavalta paikalta vaikuttaa. Ohjaus on aivan toista luokkaa kuin mihin olen tottunut ja ehkäpä oma asennekin sen myötä erilainen. Ihmettelin tänään miten osaankin ehkä hoitaa asiani uudessa ympäristössä. On jotenkin helpompi olla täällä harjoittelussa kuin Suomessa. Tavat eivät toisistaan paljon poikkea täällä ja meillä. Maltalainen fysioterapia on kuitenkin hieman erilaista jo näin lyhyen katsauksen jälkeen. He tekevät paljon tutkimista ja testauksia, ehkä vaan sen takia että niitä pitää tehdä. Kuitenkin kaksi suurta eroa on huomattavissa (koulutuksenkin puolelta). Maltalaiset opiskelijakaverit tekevät laaaaajan haastattelun, joka on hyvin strukturoitu etukäteen. Keskustelulle ja vastavuoroiselle kuuntelulle ei ole kovinkaan sijaa. Toinen suuri asia on koskettaminen ja vähissä vaatteissa oleminen. He eivät yleensä pyydä asiakasta riisuutumaan. Esimerkkinä uusi potilas, joka tuli klinikalle alaselkäkipujen vuoksi. Opiskelija teki samoja testejä kuin suomalaiset yleensä, mutta paita ja housut jalassa. Mielestäni aika paljon jää mielikuvituksen varaan.

Toinen esimerkki, jossa olin "assarina". Alaselkäkipuinen potilas. Paita vain pois, lapaluiden pieni kosketus sormenpäillä ja HAASTATTELU, joka jatkui ikuisuuden.. Kaverini halusi nähdä myös polvet, joten hän pyysi asiakasta nostamaan housunpuntteja polvien yli.. Asento lienee erilainen nyt, kuin silloin kun seisot rennosti normaali ryhdissä? Toverini teki sitten kaiken maailman testit ja päätti että se on SI-nivelen ongelma ja keskittyi sen testaamiseen entistä tehokkaammin. Mutta hän ei nähnyt ollenkaan esim. selvää yläselän skolioosia, lapaluun siirrotusta tms ja koska rankaa palpoidessa missään nikamassa ei tuntunut kipua, hän ei myöskään huomannut ollenkaan rangan olevan lähes täysin jäykkä. Ja koska syy tuskin (testien perusteella) oli SI-nivelessä, ei hänelle jäänyt oikeastaan mitään käteen.

Kaiken kaikkiaan maltalainen lähestyminen on paljolti testaamiseen ja sellaiseen keskittyvää. Tai jotenkin näin. Hierontaa heillä ei paljoakaan ole ollut, mutta käyttäisivät mielellään skin rolling ja lämpöpakkauksia sen sijaan. Keskustelimme vielä tästä "alastomuudesta", mikä meille suomalaisille (ja myös tanskalaisille) on hyvinkin normaalia, niin terapeuteille kuin asiakkaillekin. Mutta Maltalla se saattaa olla erittäin epämukavaa. Yritin selittää omaa näkemystäni siitä, kuinka erilailla ihmistä voi katsoa ja tutkia katseella silloin kun hänellä ei ole kuin alusvaatteet tms., mutta se tuskin auttoi heitä ymmärtämään tai ainakaan uskaltamaan pyytää asiakasta riisuutumaan. He eivät myöskään koulussa riisuudu. Jos täytyy ottaa paita pois, on tytöillä aina vähintään toppi päällä. Ja muutoin paita ja esim. shortsit.

Alla oleva linkki on työpaikalta. Siellä toimii eri koulukunnan ihmisiä sulassa sovussa. Pieniä terapiahuoneita, kuntosali ja ryhmäterapiatiloja. Katsokaa enemmän linkistä, jos kiinnostaa. Joka tapauksessa hieno paikka täynnä hienoja ihmisiä. Jotka tietenkin kertovat hyviä tarinoita maltalaisille millaisia me suomalaiset olemme..

http://www.bronshojfys.dk/behandling/fysioterapi.php

Kerron enemmän terapioista myöhemmin kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Ja sitä on kyllä luvassa, se tiedän jo.