Tänään oli sitten kauan odotettu kauhun päivä, siis juhlapäivä. Pyöräytettiin kausi käyntiin.
Mutta kerronpahan ensin siitä, miten täällä harjoitellaan. Maanataina, eli siis täällä olon toisena kokonaisena päivänä tärisin ja värisin jännityksestä. Sain kyydin harkkoihin uudelta valmentajalta, Christianilta, joka osoittautui jokseenkin perinteiseksi sählyääliöksi. Hän on itse pelannut, mutta selkävaivojen vuoksi ei ole pystynyt kolmeen vuoteen olemaan kentällä, joten tyypillisesti ollut sitten penkin päässä. Kuussaaren mukaisesti Christian luotsaa ja hallitsee seuran liigan molempia joukkueita. Hän on auttanut minua niin paljon ja tehnyt kaiken niin helpoksi, että on kai alettava maksaa tätä velkaa pois pelikentällä. Pientä jännitystä on ollut ilmassa, koska IFF:n kanssa oli pieniä ongelmia.. ja pelioikeus varmistui vasta torstaina! Keskiviikon harjoituksissa olimme vielä epätietoisia, kuinka lauantain pelin käy..
Shokkihoitoa on ollut se, miten täällä kaikki alkulämmittelyt hoidetaan. Lyhyesti kerrottuna se menee näin: lenkkarit jalkaan - juokse kuin hullu 15 min ja juokse sitten lisää 5 min kuin mielipuoli. Se oli sitten siinä. Asfaltilla juokseminen ja jalkojen tukkoon lyöminen ensimmäisen 20 minuutin aikana lämmittelyssä ei ole koskaan ollu "tykkään" -listan kärjessä. Joku on kyllä sanonu että kaikkeen tottuu, mutta tässä tapauksessa en siihen ihan usko.
Jos joku vielä valittaa, että väkeä on poissa reeneistä, niin se en ole minä. Meilläpä oli maanantaina 7+2 ja keskiviikkona 8+1. Ja hyvät reenit! No ainakin mittarilla, joka mittaa pallotuntumaa. On meillä taukojakin, joilloin sitten tehdäänkin punnerruksia toisten jälkeen. Jopa sen verran, että oli pakko kysyä tekeekö ne koskaan mitään muuta..
Joukkue on sanoisinko sellainen sekasikiö hyvässä mielessä. Nuorin taitaa olla 14/15 ja vanhin on kai aika vanha :) Olivat kuulema laskeneet juuri joukkueen keski-ikää, joka oli tasan 25, joten olen junnujen puolella. Se on hyvä se. Taitotaso on Tanskan maajoukkuepelaajasta "mä en tiedä yhtään mitä täällä pitää tehdä, mutta musta on aika hauskaa pelata" -tyyppeihin. Suurin osa puhuu enkkua, mutta kyllä nuo reenit menee jo aika hyvin tanskaksikin. Samoja harjoitteita tahkotaan täälläkin, joten helppoahan se on. Varsinkin kun tottuu tuohon pölykerroksen alla pilkottavaan mahdollisesti johonkin laminaatin tapaiseen alustaan. (Joka todellakin voittaa ainakin Areenan olot..)
Kovin hienoa analyysiä ei tästä nyt viitsi tehdä, mutta kyllä tämä naisten salibandy on ehkä enemmän 90-luvun alun sählyä, jolloin sääntöjä ei vielä ollut ja yksi lempituomareistani S. Retlum opetteli taitojaan. Miesten peli näyttää salibandylta, mutta liiga on verrattavissa ehkä tuonne meidän 2 divisioonaan. Joten tästä itse peliin! (Koska alkulämmitely oli yhtä fiksulla tavalla toteutettu kuin.. )
Kokoonpanossahan meillä oli 10 +1, joista sitten kaksi kävi aina "tauottamassa" joitain. Pelissä tapahtui kaikenlaista, mutta jos tapahtumat tiivistäisi lyhyesti se menisi jotenkin näin: "Helppoa kuin heinänteko, jos heinä ei kaadu, se kaadetaan. Jos heinänteko ei nappaa, voi vaan leikkiä viidakkoveitsen kanssa viidakonlakien mukaan." Hauskoja tai vähemmän hauskoja havaintoja pelintiimellyksestä oli muun muassa kun tuomari (mulla kestopatoutumia varmaan kaikkia tuomareita vastaan..) ei viitsiny edes tuulitakkia ottaa pois pelin ajaksi ja jossain vaiheessa pyöritteli käsiä.. Haloo?! Täällä ois peli menossa! Sitten meillähän ei ollut kuin yksi tuomari, mutta jostain syystä virallisissa papereissa niitä on kaksi..? Toinen oli tilanne, kun vastustaja tiputti mailan, meinas nostaa sen, mut juoksikin kulmaan meidän pelaajan päälle.. :)
Niin ja jatkoin viime kautisia sikailujakin. Kaveri vähän tuuppi ja niitti ja sitten se ois halunnu halia ja otti mut syleilyynsä. Meillä oli hyöty päällä. Sitten muistin sanat, ettei kentällä saa tanssia, joten huitasin sen mailan pois mun mahasta niin sain kiinnipitämisestä kakkosen.. Ensi kerralla mietin askelkuviot tarkemmin. Pilli ei soinut oikeestaan yhtään mistään. Jos silloinkaan, kun pallo meni laidan yli. Pelitempo on hitaampi, juoksunopeutta löytyy, mutta siihen se jääkin. Kaikenkaikkiaan tämä on jalkavammaiselle hyvä paikka orientoitua salibandyn saloihin taas. Pelaaminen maistuu ja on hauskaa, mitä sitä muuta tarvitseekaan. Hauskaa se on, kunhan mitään ei satu. Tulin ajelluksi pallottomana selkää niin etten yhtään osannut odottaa (Hereillä!), kysyin ohimennen siinä ylös kömpiessäni vastustajan valmentajalta, että "Was that what you wanted?" Niin sehän tokaisi, että: "Exactly!"
Jotta tämä kirjoitus ei aivan valituvirreltä tai Salibandyn Takapajulalta kuulostaisi, on pakko todeta, että 9-1 voitto maistui niin minulle kuin koko joukkueelle. He eivät uskoneet tällaiseen voittoon, vaan lähtöasetelma oli, että pelistä tulisi tasaväkinen. Myös katsomossa oli liikettä kohtuullisesti ja kentällä tuli jos jonkinlaisia taidonnäytteitä ja maalikuvioita, joista on myöhemmin hyvä jatkaa.
Miesten pelistä voisin kertoa sen verran, että kukkotappeluita oli ehkä enemmän kuin jääkiekon sm-liigan pahojen poikien kohtaamisessa. Sama tuomari ja toinenkin oli jaksanut paikalle, sama valmentaja ja vähän vielä enemmän katsojia. Sitä se varmaan teettää, kun tämän kylän ja seuran salibandy on tavalla tai toisella sisäsiittoista, niin sisaruksista kuin vanhemmista ja lapsista koostuvia salibandyperheitä.
Sählypäivän jälkeen sitten kohti kotia. Tänään taisi olla Christianian vapaakaupungin 38 v. synttärit (klo 12.08 perustettu) ja vähän säikähdettiin joukkuekaverin kanssa sitä, että voinko kävellä kotiin, koska poliisisaattue oli juuri kotimatkani varrella menossa. Christiania on tuossa melkein vieressä oleva vapaakaupunki, jossa on hippimeininki. Siellä ei ole autoja, muistaakseni 4 parkkipaikkaa ja paljon kasvissyöjiä :) sekä kannabiksen käyttäjäkuntaa. Mutta eipä mitään. Siellä oli joku mielenilmaus nyky-yhteiskuntaa vastaan, mutta se taisi olla isokin juttu, koska helikopterit pörräsivät ja lehtikuvaajat ja uutiskuvaajat juoksentelivat ympäriinsä. Rytmikkään musiikin tahtiin oli sitten hyvä tepastella kotiin hyvillä mielin kauden ensimmäisestä pelistä selvinneenä, ymmärtämättä saattueesta sen enempää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti